Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Ermentuuri

KERJ-I

  
© Catia

Rotu Suomenhevonen Tuoja Hoppu VRL-12149
Sukupuoli, säkä Ori, 157cm Omistaja Oona VRL-11983
Väri Punarautias Koulutaso Vaativa A, 100cm, 100cm
Syntymäaika 28.05.2012, 16-vuotias Rekisterinumero VH13-018-0353

Ermentuuri on pääosin helposti käsiteltävä ja rauhallinen ori. Ainoastaan kiimaisten tammojen läheisyydessä ori voi käydä ylikierroksilla, jolloin taluttajalla/ratsastajalla on orin kanssa pidättelemistä (kuka mies nyt ei kauniin naisen nähdessään kävisi ylikierroksilla.) Tallissa työskennellessä tuuri vain pällistelee karsinastaan rapsutuksien toiveissa, vaikka on myöskin perso kaikenlaisille makupaloille. Näkkileipä on tuurin suurinta herkkua ja siitä saakin erinomaisen ystävän tarjotessaan sille palan näkkileipää. Hoitotoimenpiteet onnistuvat oikeastaan joka paikassa. Ori ei paljoa liikehdi, pikemminkin nauttii olleensa huomion keskipisteenä.

Ratsastaessa orin kanssa tarvitaankin tosiaan tuuria. Tuuri ei päästä ihan ketä tahansa selkäänsä, joten sillä pitää olla hyvinkin kokenut, osaava ja määrätietoinen ratsastaja. Ori kuuntelee ratsastajan apuja tosi hyvin, mutta muuten se tahtoo pistää kaiken leikiksi. Varsinkin tämän takia ratsastajan pitää olla määrätietoinen ja tietää mitä orin kanssa kannattaa tehdä. Kouluratsastuksen parissa ori on kuin koko lajista tietämätön, ei tahdo kuunnella ratsastajaa ollenkaan, joten oikealla valmennuksella ja harjoituksilla tämänkin lajin saa sujumaan ennen kilpailua. Esteillä oria saa pikemminkin vähän pidätellä, koska sillä on mukamas aina kiire. Hyppytekniikkaa kannattaa hioa oikein valmennuksin ja harjoituksin sillä silloin Tuurista kehittyy mallikelpoinen esteratsu. Maastoesteet eivät oria pelota, ja sen mielestä on jopa hauskaa hyppiä maastossa tai muuten vaan päästä maastoon.

Kilpailupaikalla Tuuri on hoitotoimenpiteiden aikaan hyvin rauhallinen, niin kuin yleensäkkin. Orista kyllä huomaa kilpaillessa, jos sillä on tehty töitä. Silloin ori käyttäytyy kuin vanha tekijä ja ratsastajasta tuntuu, että alla olisi ihan eri hevonen kuin kotikentillä. Jos töitä ei olla tehty tarpeeksi ja kunnolla, ori on kuin pikkupoika karkkikaupassa. Siinä on sitten niiden kilpailujen toivottu sijoitus on heitetty kuin kankkulan kaivoon. Tällöin maasto-osuudelle voi päästä vielä kilpailemaan nipin napin, mutta yleensä se jää koulu- ja esteosuuteen. Tämän takia on tärkeää tehdä tuurin kanssa töitä, tai muuten sitä tuuria todellakin tarvitaan.

Sukutaulu

ISÄ. Valoton
evm
II. Eroterä
evm
III. Raattalan Henkka
IIE. Rentun Ruusu
IE. Hökkäsen Pöläys
evm
IEI. Nummen Nikolai
IEE. Tit-Tiina
EMÄ. Hermeliina
evm
EI. Kipsu
evm
EII. Mettälän Mantere
EIE. Pokemon
EE. Riehaantunut
evm
EEI. Jaenttura
EEE. Erpetti

i. Valoton, punarautias 160cm korkea, rakenteeltaan sirohko suomenhevosori, höystettynä hienoilla ja näyttävillä liikkeillä. Valottoman jaloissa oli pikkuvikoja nuoresta asti, joiden kanssa ilmeni ajottain ongelmia, mutta siitä huolimatta ori kisasi menestyneesti kenttäratsastuksessa. Valoton oli rakenteeltaan kaikin puolin siro, lukuun ottamatta kaulaa, joka oli tuhti. Jalka-asennoissa ei ollut kehumista, etujalat sapelissa ja takajaloissa käyrät kintereet. Ratsuna Valoton oli aina energinen ja nöyrä, tehden kaiken mitä ratsastaja pyysi. Luonteeltaan ori oli kiltti ja aina positiivisella luonteella, hampaita ei pahemmin näytelty. Nuorempana laatuarvostelu haaveet haudattiin heti pois ja jossain vaiheessa oria oltiin laittamassa kuoppaankin pahentuneiden jalkaongelmien takia. Valoton lähti kuitenkin pikkuhiljaan kuntoutumaan ja oli parin vuoden päästä kilparadoilla. Oria ei treenattu aktiivisesti, sillä omistajan tallilla ei ollut edes kenttää, joten treenit olivat pitkälti maastoilua. Siitä huolimatta Valoton menestyi hyvin lajissaan kenttäratsastuksessa, etenkin maastoesteillä. Kilpailu-ura pidettiin lyhyenä, sillä jalat alkoivat reagoimaan rasitukseen ja omistaja ei halunnut ottaa riskejä. Kantakirjausta orin kanssa yritettiin, mutta palkintoa ei saatu, vaikka ratsastuspisteet olivat hyvät. Valoton siirrettiin harrastekäyttöön ja pikkukisailuun, opettamaan nuoria ratsastajia. Ori vei useamman ratsastajan kenttäradoille ja palkintosijoille. Luokkatasot olivat silloin aloittelijaa ja harrastetta, vaikka aikoinaan ori kilpaili helppoa. Valoton kisaili useamman vuoden aina silloin tällöin ja suoritti radat aina hyväksytysti. Jälkeläisiä orille ei syntynyt kuin kolme kappaletta. Yksikään varsoista ei onneksi perinyt viallista rakennetta, mutta puolestaan ratsastuskykyä ja luonnettaan Valoton periytti, mikä olikin hyvä asia. Lopulta ori jouduttiin lopettamaan parikymppisenä uusiutuneiden jalkaongelmien seurauksena.

ii. Eroterä oli erinomainen käyttöhevonen niin esteillä, koulussa, maastoesteillä kuin valjakossakin. Nuoruusvuotensa ori kilpaili valjakossa ja menestyi siinä erinomaisesti. Eroterä kiersi ympäri Suomea ja vieraili myös Norjassa ja Ruotsissa PM-kilpailuissa. Molemmissa suurissa kilpailuissa Eroterä oli ensimmäinen ei sijoittunut. Ori vaihtoi omistajaa edellisen sairastuessa ja samalla Eroterä vaihtoi lajikseen kenttäratsastuksen. Ori oli pieni, vain 140cm korkea pienhevonen kuten emänsä. Tummanpunarautias väri herätti mielenkiintoa kasvattajien kesken ja ryhdikkään rakenteen sekä paksun kaulan ansiosta ulkonäkö oli kerrassaan upea, vaikkei hevosessa ollut merkin merkkiä. Tuuheat jouhet kruunasivat kaiken, vaikka kilparadoilla harja oli aina letillä, jottei se liehuisi tiellä. Eroterä kilpaili kenttäratsasuksessa helppoa, jonka lisäksi pelkästään esteillä 90cm ja koulussa Helppoa B:tä. Rehdin ja menevän luonteena ansiosta ori oli erinomainen kilparatsu ja sen kanssa pystyi tekemään ongelmitta töitä. Hyppytekniikka Eroterällä oli erinomainen ja ori hyppäsi kaikista esteistä suurella ilmavaralla, empimättä. Kisauraa alettiin rauhoittamaan ikää tullessa ja siinä vaiheessa kasvattajat suorastaan hyökkäsivät Eroterän omistajan kimppuun. Oria käytettiin jalostuksessa innokkaasti ja Eroterä saikin reilut viisikymmentä varsaa, joista moni jatkoi isänsä jalan jäljissä valjakkoajossa tai kenttäratsastuksessa. Yksikään varsoista ei jäänyt ponikokoiseksi, vaikka usean emä oli ollut pienikokoinen kuten itse Eroterä. Orin varsat olivat yhtä rohkeita kuin isäukko ja sen näki jo varsana, vanhempana kilparadoilla. Eroterä toimi omistajaperheensä harrasteratsuna pitkään, ennen kuin kuoli 33-vuotiaana sydänkohtaukseen.

ie. Hökkäsenpöläys, 162cm korkea rautias tamma oli rakenteeltaan täydellinen ratsu, vaikka syntyikin ravipainotteiseen sukuun. Tamma sai paljon kehuja nuorempana näyttelyissä upeasta rakenteestaan ja monet kilparatsastajat olivat innokkaasti ostamassa hevosta itselleen ratsukäyttöön. Ravuriksihan Hökkäsenpöläystä yritettiin, mutta useiden kärryjen rikkoutumisen ja hylättyjen lähtöjen jälkeen tamma myytiin halvalla pois. Ostajia löytyi heti useampi, mutta lopulta Hökkäsenpöläys päätyi nuorelle tytönhupakolle esteratsuksi. Ravitaustastaan huolimatta tamma hyppäsi erinomaisella tekniikalla ja saikin niin valmentajilta kuin kilpailussa olevilta katsojilta kehuja. Hökkäsenpöläys kilpaili esteratsastuksessa jopa 100cm korkeudelle, eikä tiputtanut kilpailuissa yhtäkään puomia, jota pidettiin jo pienenä ihmeenä. Kotitreeneissä meno ei aina ollut yhtä siistiä, mutta siitähän ei onneksi moni tiennyt. Tammaa alettiin tarjoamaan liising-siitokseen kilpauran loppuessa ja innokkaita kasvattajia löytyy enemmän kuin varsoja olisi mahdollista teettää. Omistaja antoi tammansa ainoastaan parhaille kasvattajille käyttöön ja vaati sulhoilta suuria vaatimuksia. Varsoja syntyi lopulta viisi. Hökkäsenpöläys oli luonteeltaan kaikinpuolin rauhallinen ja ystävällinen, joka näkyi myös varsojen luonteessa. Myös erinomainen hyppytekniikka ja rakenne periytyivät jälkikasvulle. Ulkonäöltään tamma oli vaatimaton, eikä varsojenkaan ulkonäkö ollut poikkeustapauksia lukuun ottamatta mitenkään erikoinen.

e. Hermeliina oli sievä, rautias ja 153cm korkea suomenhevostamma. Hermeliina oli luonteeltaan aavistuksen itsepäinen, joka toi ajottain ongelmia päiväohjelmaa. Tamma syntyi suureen ratsastuskouluun ja toimi seitsemän vuotiaaksi asti tuntiratsuna. Tallin hevosmäärää vähentäessä Hermeliina sai lähteä ja päätyi juuri valmistuneen ratsastuksenohjaajan hevoseksi ja sitä kautta kenttäratsastuksen pariin. Omistajalla oli aluksi ongelmia tamman kanssa, kun Hermeliina päätti omine nokkineen mitä tahtoi tehdä ja mitä ei. Tamma oli rakenteeltaan sirohko, aavistuksen takakorkea, mutta kaikin puolin kaunis hevonen. Otsassa oli paksun harjan alla pieni tähti, jota harvemmin tosin näkyi. Hermeliina kilpaili kenttäratsastuksessa Tutustumis-luokissa ja menestyi vaihtelevasti. Parina kautena tamma keräsi suuren kasan ruusukkeita, kun taas parina vuotena tuli useita hylkyjä ja vain pari onnistunutta suoritusta. Aktiivista kilpailu-uraa lopettaessaan 15-vuotiaana, astutti omistaja heti tamman. Hermeliinaa varsotettiin useamman kerran ja tamma saikin neljä tervettä varsaa. Varsat perivät emältään pitkälti itsepäistä luonnetta, mutta myös sirohkoa rakennetta. Tamma laskettiin vihreille laitumille 24-vuotiaana vanhuuden vaivojen seurauksena.

ei. Kipsu oli upea musta, täysin merkitön ja 163cm korkea suomenhevonen. Rakenteeltaan Kipsu oli upea ja ori palkittiin jo 5-vuotiaana kantakirjassa ensimmäiselle palkinnolla, saaden myös ratsastettavuudesta erinomaiset pisteet. Liikkeet orille oli suuret ja näyttävät, luonteeltaan herra oli taas hyvin omalaatuinen. Kipsusta ei yleensä tiennyt mitä se milloinkin tekisi, mutta yleisesti ori oli kiltti ja ihmisystävällinen. Luonteensa ansiosta herraa käytettiin myös lasten talutusratsuna tapahtumissa. Pienen duuninsa lisäksi Kipsu kilpaili esteratsastuksessa metrin radoilla ja ori olikin varsin vauhdikas tapaus. Kipsu oli innokas perän heittelijä ja melkeimpä jokaisen esteen jälkeen ori pukitti iloisesti. Pukkiongelmalliseksi Kipsua ei koskaan kutsuttu, sillä pukit olivat aina selvästi innostusta. Mikäli ratsastaja ei lähtenyt maistelemaan kentänpohjaa radan aikana, löytyi Kipsu palkintojen jaosta. Ori oli radalla nopea ja pystyi tekemään uskomattoman lyhyet tiet. Jalostuksessa Kipsu ei ollut kamalan suosittu, mutta orille syntyi kuitenkin neljätoista varsaa. Yksikään varsoista ei perinyt mustaa väritystä, eikä varsojen rakennekkaan ollut isänsä tyyppinen. Kipsu kuoli parikymppisenä omalle kesälaitumelleen, jonka syy jäi hieman epäselväksi. Orin epäiltiin saaneen sydänkohtaus, mutta koskaan asiaa ei tarkemmin tutkittu.

ee. Riehaantunut ei kuvannut kyseisen tamman nimeä lainkaan. Maitovarsana tamma oli kyllä villi ja riehuva, mutta vähän järkeä päähän saadessaan, ei meno ollut mitenkään vauhdikasta. Riehaantunut palkittiin 4-vuotiaana kantakirjauksessa kolmannella palkinnolla ja vain piste jäi vajaaksi toisesta palkinnosta. Luonteestaan tamma sai kympin, mutta ratsastus jätti koko tuomariston toivomaan enempiä. Rakenteelteessa ei ollut moitittavaa. Hyvä sukupuolileima, laskeva lautanen ja hyvä asentoiset jalat. Etujalat aavistuksen ulkokierteiset, mutta se ei haitannut. Riehaantunut ei koskaan ollut oikein mikään kisahevonen. Tamma eleli pientallilla Porissa ja toimi silloin tällöin talutusratsuna tapahtumissa. Riehaantunut starttasi pari koulustarttia tasolla Helppo B, mutta mitään menestystä ei tullut. Tamma hyppäsi myös pari esterataa 70cm tasolla ja yhdessä kilpailussa sijoittuikin neljänneksi. Riehaantunut siirrettii kymmenen vuotiaana siitoskäyttöön, mutta tamma ei millään aikonut tiineytyä. Useammalla orilla jouduttiin kokeilemaan ja lopulta onnistuttiin saamaan tamma tiineeksi. Riehaantunut varsoi terveen varsan, joka jäi myös tamman ainoaksi. Riehaantunut jouduttiin lopettamaan harmillisesti jo 15-vuotiaana tapaturman seurauksena. Tamma haudattiin samalla laitumelle, minne se oli aikoinaan syntynyt.

 

Jälkeläiset

  1. 08.03.2013, o. Vennamon Eutanasia (e. Sulokimara)
    10.05.2014, o. Vennamon Elvis (e. Elovena)
    12.06.2014, o. Huvitutin Tuurileikki (e. Savimajan Lilian)
    13.03.2015, o. Viisikon Tuuripeli (e. Pirenja)
    27.12.2015, t. Hymnin Neilikka (e. Hilun Nymfi)

Kilpailut

KERJ, 44 sijoitusta  
03.04.2013 KERJ kenttäratsastus - Tutustumis - 5/37
16.04.2013 KERJ kenttäratsastus - Tutustumis - 3/20
17.04.2013 KERJ kenttäratsastus - Tutustumis - 3/20
01.09.2013 KERJ kenttäratsastus - Tutustumis - 2/25
04.09.2013 KERJ kenttäratsastus - Tutustumis - 4/25
06.09.2013 KERJ kenttäratsastus - Tutustumis - 1/25
07.09.2013 KERJ kenttäratsastus - Tutustumis - 3/25
08.09.2013 KERJ kenttäratsastus - Tutustumis - 5/25
10.09.2013 KERJ kenttäratsastus - Tutustumis - 1/25
10.09.2013 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 4/43
15.09.2013 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 1/43
18.09.2013 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 5/43
23.02.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 1/32
08.03.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 6/60
08.03.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 3/30
09.03.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 1/37
10.03.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 4/60
10.03.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 1/30
14.03.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 1/30
14.03.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 2/30
14.03.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 4/40
16.03.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 2/37
28.03.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 3/40
12.04.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 5/30
21.08.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 4/30
06.10.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 5/30
07.10.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 2/40
10.10.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 3/40
11.10.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 5/30
17.10.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 2/30
12.11.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 2/30
13.11.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 6/40
14.11.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 3/40
15.11.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 4/30
​16.11.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 5/40
16.11.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 3/30
​18.11.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 3/30
19.11.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 4/40
23.11.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 2/30
​25.11.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 1/40
27.11.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 4/40
03.12.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 4/30
07.12.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 3/30
08.12.2015 KERJ kenttäratsastus - Helppo - 4/30

Päiväkirja

01.11.2015, ESTEVALMENNUS (KIRJOITTANUT ALAERA)

Hymnin kentälle saapuessani kävin nopeasti läpi kokoamani 10 esteen, mitkä olivat 90-100 senttimetrin korkuisia, radan läpi odotellessani Oonaa ja Tuuria saapuvaksi maastoesteiltä ja väliverryttelyltä. Pian ratsukko saapuikin paikalle Tuurin pärskiessä innoissaan nähdessään rataesteet. Oona näytti minulle peukkua merkiksi, että kaikki oli ok ja he olisivat valmiita aloittamaan kenttäratsastusvalmennuksen toisen osion. Päästin ratsukon kentälle ja sulkiessani portin, ratsukko laukkasi kenttää ympäri pariin otteeseen ja lähtivät merkistäni kohti ensimmäistä estettä, mikä oli värikäs tottelevaisuuseste. Ori laukkasi ripeästi esteelle korvat ojossa ja ylitti sen ongelmitta. Oona antoi orille nopean taputuksen kaulalle palkinnoksi hullunkurisen esteen ylityksestä. Seuraavat pysty- sekä lankkuesteet ylittyivät myös hyvin, mutta kolmoissarjalla ori osoitti ensimmäiset väsymyksen merkit. Toisen esteen ylin puomi tipahti maahan mikä sekoitti orin työskentelyä, kolmannen ja viimeisen esteen ylin puomi tipahti myös maahan. Oona sai orin kuitenkin nopeasti takaisin kuulolle seuraaville esteille, eikä loppuradan pystyesteet, lankkuesteet tai okserit tuottaneet hankaluuksia.

Ratsukko siirtyi radalta takaisin uralle laukaten ja pyysin Oonaa antamaan orille pienen hetken ennen kuin ratsukko siirtyisi vielä viimeisen kerran kolmoissarjalle tähtäimessä puhdas rata. Ratsukon ravailtua hyvä hetki uralla Oona ohjasi Tuurin sarjalle ja kiinnitti erityistä huomiota toisen esteen lähestymiseen ja sen hyppyyn sekä viimeisen esteen lähestymiseen ja hyppyyn. Tuurilla oli myös selvästi tähtäimessä kaikkensa antaminen ja palkinnoksi kolmoissarja suoriutui puhtaasti. Pontevien kiitosten jälkeen ratsukko siirtyi loppuverryttelemään itsenäisesti.

 

15.11.2015, MAASTOESTE-/ESTEVALMENNUS (KIRJOITTANUT: ALAERA)

Hymnin alkutalvinen maisema sopi erittäin hyvin sopimani valmennusten ajankohdaksi. Pikkupakkanen sai ilmasta ihanan raikkaan ja maatakin peitti pieni lumivaippa. Saapuessani pienelle peltoaukealle Oona olikin jo paikalla punarautiaan suomenhevosorinsa Tuurin kanssa. Sovimme Oonan kanssa pitävämme kaksiosaisen valmennuksen kenttäratsastuksen merkeissä ja tämä valmennus olisi maastoesteille pyhitetty ja seuraava valmennus suoraan maastoesteiltä rataesteille, missä Tuurin palautumiskyky nähtäisiin ja mikä taas auttaisi hahmottamaan orin kapasiteettiä kenttäratsastuksessa. Kiersimme Oonan kanssa maastoesteradan, mikä koostui 20:stä noin 80 senttimetrin korkuisista esteistä sekä sisälsi kaksi kuoppaa penkereineen. Ratsukon tulisi suorittaa rata reippaassa laukassa ja siirtyä siitä suoraan väliverryttelyjen kautta rataesteradalle Hymnin kentälle.

Tehokkaan alkuverryttelyn jälkeen ratsukko aloitti radan suorituksen reippaassa laukassa. Ennen radan ensimmäistä tukkiestettä Tuuri veti pienet ilopukit, mutta Oona sai kokenein ottein orin rauhoittumaan ja suuntaamaan ratsunsa huomion tukkiestelle. Ori hyppäsi ensimmäiset kolme pientä tukkiestettä kuin kokenut konkari, eikä se ollut moksiskaan isommastakaan tukkiesteestä. Pienen laukkasuoran jälkeen sarja risuesteitä ylittyi ongelmitta ja tiukan mutkan jälkeen Oona ohjasi ratsunsa hyvin tarkkuusestelle ja siitä kulmaesteelle. Tuuri laukkasi ripeästi ylös penkereelle ja suoritti alashypyn kuoppaan korvat eteenpäin osoittaen. Ylöshypätessä kuopasya ori meinasi innostua liikaa, mutta Oona osoitti uudestaan pitävänsä reippaan suomimiehen hallinnassaan ongelmitta. Coffin-sarjaeste sujui ongelmitta eikä seuraavissa risu- ja tukkiesteissäkään ollut ongelmia. Viimeinen alas- ja ylöshyppy kuoppaan, jossa kesäisin oli vettä, sujui myös kuin oppikirjassa ja lähdimmekin kävelemään kohti Hymnin kenttää.

 

20.11.2015, ROSA WÍNTSRÖMIN ESTEVALMENNUS (KIRJOITTANUT: OMISTAJA)

Maneesissa ravaili punarautias suomenhevosori, jolla oli selvästi vauhtia kavioiden alla. Ratsastaja tuli luokseni ja infosi hieman hevosestaan, jonka jälkeen aloitettiin valmennus. Tehtävänä oli treenata kahden okserin linjaa. Esteillä oli korkeutta noin 90cm. Tuuri lähestyi esteitä energisesti, jopa hieman liiankin. Ratsastaja pidätteli oria kyllä, mutta hevonen ei ottanut jarruja yhtä hyvin läpi kuin eteenpäin vieviä apuja. Tuuri ei mahtunut linja väliin ja toisen esteen puomit kolisivat maahan. Käskin ratsastajan peruututtaa ori kerran, jonka jälkeen tehtävä tultiin uudestaan. Tuuri keskittyi astetta paremmin, vaikka vauhtia oli edelleen liikaa. Ratsukko vaihtoi suuntaa, jonka jälkeen linjatehtävää jatkettiin, mutta esteiden eteen lisättiin avuksi puomit. Ori kuunteli tällä kertaa paremmin, kun oli pakko katsoa minne jalkansa pisti. Parin onnistuneen kierroksen jälkeen puomit otettiin pois ja pian tehtävä onnistuikin ilman suurempia ongelmia. Linjatehtävän suoritus täten lopetettiin.

 

Päätyyn oli rakennettu kapea pysty, jota alettiin seuraavaksi treenaamaan. Tuuri oli rauhoittunut huomattavasti valmennuksen alkuun verrattuna. Ratsastajalla oli selvästi kieli keskellä suuta, jonka pystyi päättelemään keskittyneestä katseesta. Kapealle esteelle lähestymiset onnistuivat hyvin ja askeleetkin osuivat aina sopivaan kohtaan. Sain kehua tästä useaan otteeseen ratsukkoa. Pian hyppääminen lopetettiin ja ratsukko aloitti loppuverryttelyt. Orilla oli edelleen virtaa, mutta Tuuri jaksoi silti keskittyä hyvin. Orin näyttäessä rauhalliselta ja rennolta, annoin ratsastajalle luvan siirtyä kävelemään. Pian valmennus lopetettiin hyvin mielin.

 

©2019 Hymnin Suomenhevoset - suntuubi.com